Me aletaan nyt itseohjautumaan hei!

25.02.2020

"Ihmiset joukolla itseohjautumaan, itseohjautumaan, itseohjautumaan, hei!". 


Näin laulaisi Beatles-rumpali Ringo Starr, mikäli hittibiisi Yellow Submarine suomennettaisiin liki 60 vuotta myöhemmin.




Väitän, että ihminen on luonteeltaan sopuli. Ennemmin tai myöhemmin elämässä tulee eteen tilanne, jossa juostaan jonkin trendin perässä koska muutkin tekevät niin. 2000-luvun lopussa älypuhelimet löivät läpi ja olin itsekin ensimmäisten joukossa ihmettelemässä kummallisen näköistä mötikkää, jossa ei ollut näppäimiä tekstiviestin kirjoittamista varten. Hieman myöhemmin ennustettiin tabletin olevan turhake, mikä ei koskaan korvaisi kannettavaa tietokonetta. 


Buumien synnyssä noudatetaan melko perinteistä kaavaa; ensin tulevat early adapterit, jonka jälkeen muut seuraavat pikkuhiljaa perässä. Viimeiset mohikaanit kaivautuvat poteroistaan esiin silloin, kun muuta mahdollisuutta ei enää ole. Vienon murinan säestämänä.


Buumiin on siis ennemmin tai myöhemmin pakko mennä mukaan. Kun toimitaan näin, ajatellaan väistämättä "kyllä mekin kun muutkin"-tyylisesti. Varsinainen pohjatyö saattaa jäädä tekemättä, koska buumi on totta kai heti, nyt, tällä minuutilla tartutettava organisaatioon kuin Korona-virus konsanaan. Koko jengi on saatava mukaan, ei kuukauden kuluttua, viikon päästä tai huomenna, vaan nyt. 


Kaikista tulee oman onnensa seppiä, vanhat dinosaurusmaiset hierarkiat kaatuvat, esimiehestä kuoriutuu koutsi, rohkaisija ja esteiden poistaja. Kun Keijo-Anneli, joka on ollut talon arkistonhoitajana 46 vuotta on viimein saatu vakuutettua siitä, ettei jokaista laatikkometriä tarvitse enää raportoida ylätasolle, ollaan niin sanotusti asian ytimessä. 


Ei pidä ymmärtää väärin. On erinomainen asia, että vanhakantaiset organisaatiot päivittävät itseään nykyaikaan ja johtaminen on muuttunut tahi muuttumassa järkevämmäksi. Se on kaikkien etu, koska ihmislähtöisyys on korvannut autoritäärisen lähestymistavan ainakin teoriassa. Omien aivojen käyttö on enemmän kuin sallittua.


Ongelma piilee siinä, että itseohjautuvuus tulkitaan usein väärin tai se viestitään ikään kuin yhtenä isona möhkäleenä. On täysin eri asia puhua itseohjautuvasta yksilöstä, itseohjautuvasta tiimistä tai työn organisoinnista itseohjautuvuuden näkökulmasta.  


Itseohjautuvuus tarkoittaa käytännössä sitä ihmiset kykenevät itse määrittelemään, mitkä ovat tehokkaimpia ja fiksuimpia tapoja tehdä työtä, toteuttaen organisaation tavoitteita ja arvoja. Se mistä usein ei puhuta, on lisääntyvä vastuu, tunne siitä että jää yksin tai itsensä johtamisen sietämätön vaikeus.


Itseohjautuvuuden johtamisessa on edessä vielä paljon keppijumppaa, jos isot organisaatiot haluavat saada aikaan isoja muutoksia. Koko köörin saaminen lahkomaiseen hurmoshenkeen vaatii muutakin kuin mahtavia puheita ja Boschin etäohjattavan (itseohjautuvan) IOT-tiskikoneen kahvihuoneen nurkkaan.